Itselleni tulee verkkotyöstä mieleen sosiaalinen media, netissä voisi siis toimia ohjaajana esim. facebookissa ja siellä neuvoa ja vastata kysymyksiin. Mutta kuinka moni nuori lähtee kysymään vastauksia netistä? Itse ainakin käytän googlea kun mietin johonkin vastausta, mutta kuinka iso kynnys on ottaa yhteyttä nuoriso-ohjaajaan netin kautta? Siinäpä pulma.
Jos saisi tehtyä verkkosivun johon ei tarvitse antaa omia tietoja vaan voi saada henk. koht. apua nimettömänä.. Se voisi lisätä mahdollisuuksia. Sivustolla voisi olla myös chattimahdollisuus jossa nuoret voivat keskustella nimettömänä tai nimimerkin takana ongelmistaan toisetensa kanssa, mutta nuoriso-ohjaaja seuraisi tietysti keskustelua ja puuttuisi siihen kun/jos on tarvetta.
Verkkonuorisotyö on nytkin yllättävän laajaa, ainakin mitä olen lukenut, on hankkeita ja apupalveluita, on erillaisia medioita kuten facebook, irc-galleria, suomi24 jne, näissä kaikissa on tuhansia nuoria käyttäjiä. Saadaanko kaikki kiinni?
Olen myös miettinyt miksei kouluissa käytäisi yhdessä nettisuojeluasetuksia? Kuinka salata tietoja, tekstejä ja kuvia niiltä joille ne eivät kuulu? Jos asiantuntija kiertäisi kouluissa ja kertoisi näistä niin nettikiusakselta voitaisiin joiltain osin säästyä.
Verkkonuorisotyö +
+ Nuoriso-ohjaajat tietävät millä sivuilla nuoret ovat, heitä on helppo löytää
+ Nuoriso-ohjaajien on helppo auttaa chateissä nimettömänäkin, kukaan ei pelästy
+ Heidät löytää helposti, googleen kirjoittamalla verkkonuorisotyö (97 000 osumaa)
Sainpahan jotain aikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti